Pitäjäntupa sisältä

Pitäjäntupa

Pitäjäntuvan historiaa


Rautjärven pitäjäntupa on valmistunut vuonna 1905. Edelliset pitäjäntuvat ovat olleet kirkkorannassa rantapenkalla. Ensimmäinen pitäjäntupa oli rakennettu 1700-luvun jälkipuoliskolla. Pitäjänkokouksia pidettiin tässä rakennuksessa vuoteen 1861 asti. Toinen pitäjäntupa valmistui v. 1863. Vanhan pitäjäntuvan hirsikehikko palvelee nykyisin Miettilän Nuorisoseurantalon runkona. Kolmas eli nykyinen pitäjäntupa on kunnan omistama, mutta sijaitsee seurakunnan tontilla. Pitäjänkokousten lisäksi taloa käytettiin säästöpankkina, kunnan kirjastona – ”lääkärin vastaanottoa, henkikirjoitusta ja yleisten ilmoitusten esillepanoa varten”. Pitäjäntuvan asuinhuoneissa majoittui varsinkin kesäaikana irtolaisia. (Joista tuli ongelma.)

Pitäjäntupa eli kunnantupa oli rakennettu kuntakokouksia varten. Kuntakokouksissa päätettiin 1800-luvulla sekä kunnan että seurakunnan asiat. Pitäjänkokousten pöytäkirjoja säilytetään seurakunnan arkistossa.Sotien aikana pitäjäntupa oli majoitustilana sekä sotilaille että evakoille. Vuonna 1946 siinä toimi väliaikaisesti vanhainkoti (Vaivaistalo). Vanhainkodin asukkaat käyttivät pesutilana Antti Luumin (nykyisin Kari Luumin) saunaa, joka sijaitsee muutaman kymmenen metrin päässä kunnantuvasta. Viimolan kansakoulun sivupisteenä paikka oli lukuvuoden 1945-1946, jolloin oppilaiden lukumäärä kohosi jyrkästi ja Viimolan koulun tilat jäivät pieniksi. Kun perheiden asumistiloista oli puutetta, sijoitettiin ihmisiä väliaikaisesti asumaan myös kunnantupaan eli pitäjäntupaan. Muistitietojen mukaan kirkolla olevassa uusimmassa pitäjäntuvassa asuivat pisimmän ajan (vuosian1925-44) Onni ja Lyyli Vilkko ja Onni Vilkon äiti Katri Vilkko. Onni Vilkon poika Rauno Vilkko syntyi pitäjäntuvalla vuonna 1931. Ennen talvisotaa pitäjäntuvan asukkaina olivat ainakin Martti Haakana perheineen, ja Hilda ja Sinikka Jurva. Opettaja Sivelän perhe asui pitäjäntuvalla koulun sivupisteen ollessa siellä. Sivelän opettajapariskunnan muutettua pois ko. huoneisiin asettui asumaan Inkerinmaalta paennut perhe, isoäiti Eeva Savolainen, tytär Maria Haikara ja tyttärentytär Maija (s. 1937). Perheenisä kauppias Haikara oli ”kulakkina” murhattu Venäjällä. (Kulakit oli Stalinin nimitys varakkaista maanviljelijöistä. Maata yli 3,2 hehtaaria.)  Haikaran perhe kieltäytyi viranomaisten kehotuksista huolimatta edes ajattelemasta paluumuuttoa Neuvostoliittoon, eikä heitä kukaan yrittänyt saada tosissaan lähtemään silloinkaan, kun suurin osa inkeriläisistä lähti takaisin ”kotiseudulleen”. Haikarat muuttivat 1950-luvun alkupuolella Ruotsiin

Haikaroiden muutettua pois kirjastoa laajennettiin heidän käytössään olleeseen makuukammariin, tuvan Miettilän puoleiseen kulmahuoneeseen. Kirjasto oli talon tiloissa useaan otteeseen sotien aikana ja niiden jälkeen. (Kirjastonhoitajina toimivat mm. Eino Tiussa, Aarne Luumi ja Hilpi Nenonen) Kirjasto lienee muutti pois pitäjäntuvalta vuonna 1956. Miesten ja naisten kiertävä kotiteollisuuskoulu toimi paikalla1950-1960 luvuilla. Ensin oli miehille puutyökoulua ja myöhemmin naisille kudonta- ja ompelukoulua. Miesten käsityökoulun oppilaista osa asui kouluviikon kunnantuvalla.. Luokkana toimivan tuvan yläosaan oli parsien ja lankkujen päälle rakennettu ”yläkerta”, jossa nuoret mieskoululaiset yöpyivät. Tupa oli suuri ja vaikka sitä lämmitettiin säännöllisesti, yön aikana se jäähtyi. Ylhäällä parsien päällä lämpö säilyi – Tyttöjen käsityökoulun opettajana toimi Elin Laitinen, joka asuio Haikaroilta vapautuneessa keittiöhuoneessa. Koulun oppilaat, jotka tulivat kauempaa tai Rautjärven ulkopuolelta asuivat naapuritaloissa tai sukulaisissa ja tuttavissa lähikylissä. (Lähde: ”Ristikirkko ja rautatie”)

Pitäjäntuvassa oli vuosina 1978–1996 Rautjärven kotiseutumuseo. Museotoiminnalle paikka olisi ollut lähes ihanteellinen. Museotoiminta päättyi kuitenkin muutaman vuoden jälkeen rakennuksen huonokuntoisuuden vuoksi. Museo siirtyi Miettilän terveystalolle.

 

Pitäjäntuvan saneeraushanke

Rautjärven kirkonmäellä sijaitseva Pitäjäntupa korjattiin museo- ja kokoontumistilaksi ja tontilla sijaitseva ulkorakennus kuivakäymälä- ja varastotilaksi. Hanke toteutuettiin vuosina 2005 - 2007 ja sen kustannusarvio oli noin 70 000 euroa. Pitäjäntupa otettiin uudelleen käyttöön 7.9.2008.