Pitäjäntupa sisältä

Yhdistyksen historiaa

Yhdistyksen perustaminen vuonna 1960

Mitä olisi tehtävä, jotta kaikki vanha - asiat ja esineet, paikat ja tavat - saataisiin säilytetyksi tuleville polville? Näin kuului kysymys, johon haettiin vastausta 26.09.1960 Rautjärven Asemanseudulla Invaliditalossa pidetyssä kokouksessa. Kokouksen oli kutsunut koolle kirkkoherra Martti Salomaa, ja hän myös alusti keskustelun, jota käytiinkin vilkkaasti. Kävi ilmi, että moni paikalla olleista oli pohtinut samaa. Sekin todettiin, että kesällä pidetty maatalousnäyttely oli antanut uuden ja voimakkaan sysäyksen ajatukselle oman yhdistyksen perustamisesta.

Vuoden 1960 syyskuun lopun kokous oli koolla valmistellakseen kotiseutuyhdistyksen perustamista. Martti Salomaan lisäksi paikalla olivat Arvo Pulkkinen, Aarne Kykkänen, Olli Häyhä, Jukka Varis, Hilja Varis, Urho Joro, Eino Pulkkinen, Väinö Kurronen, Jouko Hämäläinen, Kauko Lempiäinen ja Mirjam Jurva, joka sai tehtäväkseen pöytäkirjan laatimisen. Puheenjohtajana kokouksessa toimi Martti Salomaa. Kokous asetti yksituumaisesti toimikunnan valmistelemaan perustavaa kokousta. Toimikunta sai useita esityksiä toiminnan laajuudesta, mukaan tulisi sisällyttää kotiseutuaate, museo, historialliset ja luonnonsuojelupaikat, entisten ja nykyisten asioiden ja esineiden säilyttäminen sekä aiheeseen liittyvä juhlatoimi.

Varsinainen perustava kokous pidetiin 20.11.1960 Rautjärven koululla. Paikalla olivat Mirjam Jurvan laatiman pöytäkirjan mukaan "Lauritsalasta lääninrovasti Veli-Valio Kaukovaara, Imatralta kirjailija opettaja Hilja Valtonen, Ruokolahdelta tilanomistaja Eino Pätilä sekä maisterit Jorma Hongisto ja agronoomi Rantala Lappeenrannasta. Rautjärveläisistä olivat mukana kirkkoherra Martti Salomaa, maanviljelijät Toivo Vento, Unto Leinonen, Mikko Jurva, Aarne Kykkänen, Arvo Pulkkinen, Hilja Kondratjeff, Hilja Kemppinen, Aino Mönkäre, pankinjohtaja Ivar Keltanen, opettaja Leander Vilkko, Väinö Kurronen, Alma Jäppinen, Eeva-Liisa Karjalainen, Mirjam Jurva, metsäteknikko Aaro Varis, ja rouvat Irja Varis, Sanna Jurva, Linda Joro, Maija Nurhonen, Anna Uimonen, Siiri Lohtander, Anni Näränen, Hilja Tiussa, kunnansihteeri Edvart Kontra, neidit Aili Partinen, Eeva Mönkäre, Pirkko Rautiainen, Edith Naukkarinen ja Anna-M Kosonen."

Lääninrovasti Kaukovaara selvitteli esityksessään kotiseututyötä seurakunnan näkökulmasta, miten kotiseututyö on samalla seurakuntatyötä. Seurakunnilla on hallussaan historiallista ja kotiseutuaiheista aineistoa, sillä kirkkojen historia on kotiseudun historiaa. Kotiseututyön suuri tehtävä on saada nuorisokin kasvatetuksi kunnioittamaan ja rakastamaan kotiseudun pyhiä ja historiallisia paikkoja.

Kirjailija Hilja Valtonen esitteli kotiseututyötä listaamalla paikallisia toimintamuotoja: Kirjailija Johannes Häyhän teoksista olisi otettava uusia painoksia. Mitään vanhaa ei pitäisi hävittää, vaan käytöstä pois jäävä esineistö tulisi säilyttää. Asemakaavoituksessa ja tonttijaoissa pitäisi puut säilyttää. Olisi kerättävä talteen vanhat tarinat, työtavat, valokuvat ja paikannimet. Nuoriso olisi kasvatettava kunnioittamaan esi-isien työtä ja saatava nuoret mukaan toimintaan. Kotiseututyö on neljännen käskyn kunnioittamista ja siihen sisältyy lupaus elää ja periä maa.

Perustamiskokouksessa keskusteltiin vilkkaasti. Kunnansihteeri Edvard Kontra totesi, miten sota hävitti paljon, evakkoon lähtiessä poltettiin paljon arvokasta, talot autioituivat ja sotaväki otti omansa, joten vielä saatavissa olevan vanhan tallentamiseeen olisi käytävä järkiperäisesti. Agronomi Rantala muistutti, miten vain sivistyskansat osaavat kunnioittaa historiaa, siksi rautjärveläistenkin on etsittävä historialliset muistomerkkinsä, joita on paljon, kuten Uudenkaupungin rauhan rajan merkit. Haukkavuori tulisi rauhoittaa luonnonsuojelualueeksi, onhan se Etelä-Suomen komeimpia nähtävyyksiä, johon vuoden 1977 rajan merkit on hakattu. Miettilän vanhat kasarmit ansaitsevat muistomerkin, Laikon lähde on rauhoitettava. Kontra huomautti, että Miettilän Kokkomäellä on Killävuoren luola, Onni Variksen maalla Miettilässä on kolme hiidenkirnua, jotka on ilmoitettu suojelualueeksi. Mikko Jurva esitti tässä vaiheessa keskustelua yhdistyksen perustamista, mihin opettaja Leander Vilkko totesi: "Hävettää kun kuulimme olevamme viimeisiä Kymen läänissä, jotka kotiseutuyhdistystä ovat perustamassa. Kun me nyt perustamme kotiseutuyhdistystä, toivomme apua suuremmilta." Toivo Vento kertasi vielä, miten paljon on jo menetetty, mutta se on pelastettava, mikä on jäljellä.

Yksimielisesti päätettiin perustaa yhdistys, jonka nimeksi tuli Rautjärven Kotiseutuyhdistys, joka sai sääntönsä Suomen Kotiseutuliiton mallisäännöistä. Ensimmäiseen hallitukseen valittiin Martti Salomaa, Mirjam Jurva, Väinö Kurronen, Leander Vilkko, Toivo Vento ja Edvart Kontra sekä varalle Arvo Pulkkinen ja Aarre Häyhä. Kokoonkutsujaksi valittiin Martti Salomaa. Jäsenmaksun suuruudeksi määrättiin 100 markkaa, ainaisjäseniksi liittyviltä 1000 markkaa.

Perustavan kokouksen 11 §: "Joutsenolaisten puolesta esitti onnentoivotukset alkavalle yhdistykselle maisteri Hongisto. Hän kertoi, että Joutsenon Opistossa tehdään kotiseututyönä Rautjärven koulujen historiaa. Vanhan emäpitäjän Ruokolahti-seuran edustajana Eino Pätilä toivotti onnea ja teroitti erikoisesti sitä, että kotiseututyö on laaja ja kotiseutumuoseoksi talomuseo olisi sopiva. Rantala esitti maakuntaliiton tervehdyksen ja totesi, että alueemme viimeisessäkin kunnassa on nyt kotiseutuyhdistys. Lopuksi kunnansihteeri Kontra kiitti kokouksen vieraita ja osanottajia pirteästä kokouksesta ja kutsui vieraat kahville."
 

Toiminnan suuntaviivoja

Vuoden 1962 toimintakertomukseen on listattu yhdistyksen toiminnan pääsuuntia. Niitä olivat luonnonnähtävyyksien kartoittaminen, suojelu ja rauhoittaminen, vanhojen esineiden keruu ja museohanke, kotiseutupäivän järjestäminen sekä kirkon vieressä olevan viljamakasiinin suojelu. Viljamakasiinin kunnostamisesta pitäjänmuseoksi teetettiin kustannusarviokin, jonka loppusumma oli 2600 markkaa. Kunnostushanke jäi tuolloin kuitenkin pelkäksi haaveeksi.

Yhdistykselle laadittiin säännöt, joiden mukaan tarkoituksena on "herättää kotiseudun väestössä elävää mielenkiintoa ja harrastusta Rautjärven menneisyyteen, sekä kotiseudun kaikenpuoliseen kehittämiseen, ottaen huomioon paikalliset piirteet, sekä työskennellä kotiseudulla sen arvokkaan kansanperinteen tunnetuksi tekemiseksi, sen vaalimiseksi ja kehittämiseksi ja löytää, esittää ja tukea toimenpiteitä Rautjärven luonnonsuojelun ja kaikenpuolisen kotiseudunhoidon hyväksi."


Uusi tuleminen vuonna 1977

Yhdistyksen toiminta käynnistyi lupaavasti, mutta varsin pian toiminta alkoi hiipua. Toukokuussa 1964 oltiin tilanteessa, jossa toiminnan voi katsoa jääneen muiden harrastusten ja muuttuneiden olojen jalkoihin. Uuteen vauhtiin päästiin vasta kesällä 1977, jolloin kotiseutuyhdistyksen toiminta päätettiin käynnistää uudelleen. Maaliskuussa 1978 johtokuntaan valittiin Aarne Partinen, Lilja Vuorela, Raija Mäki, Aino Hämäläinen, Anja Pajari ja Viljo Ohvo, varajäseniksi Ritva Innala ja Väinö Kurronen. Samalla asetettiin uudet toimintatavoitteet: Rautjärvi-kirja, perinnepäivä, kotiseutumuseo Pitäjäntupaan ja Rautjärvi-koru.

Perinnepäivien yhteydessä ryhdyttiin nimeämään vuorovuosin perinnemuori ja perinneisäntä. Perinnepäivinä on järjestetty erilaisia työnäytöksiä, joiden kautta tutuiksi ovat tulleet pellavan käsittelyvaiheet, voin kirnuaminen ja tuohityöt.

Perinneisännät                 

1978 Viljo Ohvo
1980 Heikki Tiitta
1982 Aarre Häyhä
1984 Ukko Könni
1987 Keijo Kemppinen
1989 Risto Sillanpää
1991 Kimmo Jääskeläinen
1993 Aarne Partinen
1995 Olli Häyhä
1997 Paavo Vento
1999 Jorma Innala
2001 Hannu Viisainen
2003 Arvo Pulkkinen
---
2015 Reino Lempiäinen

Perinnemuorit                  

1994 Lilja Vuorela
1996 Hilkka Innanen
1998 Anja Pajari
2000 Anja Vehviläinen
2002 Martta Pohjalainen